Pori jazz on kieltämättä yksi Suomen ykkösfestareista. Kansainvälisuutensä vuoksi festari kerää porukkaa myös ympäri Eurooppaa, eikä pelkästään Suomesta. Tänä vuonna Porissa esiintyi nimiä kuten: Toto, Massive Attack, N.E.R.D, John Fogerty ja sen sellaisia. Aika kovia nimiä, vai mitä? Itse saavuin paikalle lähinnä N.E.R.Din ja Massive Attackin takia, ja jälkimmäinen oli itselle kovin juttu.
Meno oli tänäkin vuonna Porissa erittäin hyvä, eikä ole paljoakaan asioita mistä nipottaa. Jazzstreetin vartijat tosin olivat aika tarkkoja ja lensinkin jazzkadulta öisin useaan otteeseen, koska en omistanut papereita enkä ole vielä täysi-ikäinen. No ens vuonna sitten.
Lauantaina hengailin Kirjurinluodolla, eli paikassa jossa tähti esiintyjät esiintyivät. Päivän alotti Jätkäjätkät, jotka vetivät TODELLA kovan keikan. Pojista oikeasti näkee, että he nauttivat musiikkinsa soitosta. Toivottavasti pääsen todistamaan bändin livenä vielä joskus ja mielellään keikan alusta saakka.
Toinen lauantain kovuuksista oli Sharon Jones & The Dap kings. Mielettömän tulisesta yhtyeestä on kyse. Sharon Jonesia voisi kuvailla naispuoliseksi James Browniksi. En ole nimittäin koskaan nähnyt niin energistä naislaulajaa kuin Sharon Jones. The Dap Kings on bändinä täysin omaa luokkaansa, kaikki toimii täydellisesti ja soundi on uskollinen vanhalle kunnon soul soundille ja välillä meno yltyi todella funkiksi. Siihen oli pakko hypätä messiin. Paras soul keikka ikinä.
Seuraavana mestan räjäytti N.E.R.D älyttömän energisellä keikalla. Katso ylläoleva video niin ei tarvi sanoa enempää. Se kertokoon kaiken oleellisen. Pharrell ja kumppanit oli aivan saatanan liekeissä ja yleisö oli ihan kympillä mukana. Uutta materiaalia tuli pari biisiä ja muuten soitettiin kaikki hitit läpi, myös Pharrellin soolotuotantoa. Tätä lisää!
Viimeisenä sitten Massive Attack. MA:lla oli huikea valoshow ja keikka oli hieno elämys. Vierailevia laulajia oli mukana: Horace Andy & Martina Topley Bird. Kaikki suurimmat hitit (paitsi Karmacoma) kuultiin. Massive Attackilla oli takanaan suuri led-valo teline, jossa luki biisien aikana poliittista sanomaa sekä erilaisia kuvioita. Teardropin aikana rupesi satamaan ja se toi keikkaan lisä fiilistä ja kylmät väreet. Biiseistä hienoin oli Unfinished Sympathy. Tätä oltiin odotettu, ja se saatiin.
Valitettavasti näkemättä jäi, The Roots.
